Viinikierros Kroatiassa

Kroatialaisiin viineihin tutustuminen oli yksi matkamme tavoite. Paikan päällä hämmästelimme toistuvasti maan viinin laatua ja viinitilojen lämmintä vieraanvaraisuutta. Hurahdimme Kroatian viineihin täysin: myyttisiin mittasuhteisiin noussut Grk-rypälelajike vei meidät Lumbardan kylään Korčulan saarelle, yksi päivä pyhitettiin Pelješacin viinialueen kiertelyyn ja mantereella päädyimme Skradinin maalaismaisemiin Bibichin viinitilalle sekä myöhemmin Boškinacin viinitilalle Pagin saaren pohjoisosassa.

Pelješac - The Empire of Wine

Pelješacin niemimaa on Kroatian niemimaista toiseksi suurin ja siellä tuotetaan maan tunnetuimmat - useimmiten punaiset - viinit. Pelješac tarjoaa poikkeuksellisen hyvän viinirypäleiden viljelyyn soveltuvan ympäristön ja ilmaston. Pitkin niemimaata aina Stonista Orebiciin asti tuotetaan toinen toistaan herkullisempia viinejä, useimmat rypälelajikkeesta Plavac Mali. Olimme iltaa ennen ajomatkaa niemimaan halki merkanneet karttaan muutaman viinitilan ja heti Stonin ohi ajettuamme alkoi viinitilojen kimara. Useimmat ovat kuitenkin hyvin merkitty myös tieopastein pitkin niemimaata halkovaa päätietä, joten ilman karttaa pärjää todella hyvin.

Vinarija Miloš

Ponikven pikkukylässä sijatseva Frano Milošin ja hänen perheensä pyörittämä viinitila tekee kaikki viininsä Plavac Malin rypäleestä. Omistajan kaksi poikaa tarjoavat ovikelloa soittaville vieraille pienen esittelykierroksen sekä iloisen maistelutuokion hyvin edulliseen hintaan. Maistelu sisälsi heidän parasta Plavac Malia, herkullista Stagnumia, roséviiniä sekä makeampia jälkiruokaviinejä. Pojilta oli lähes pakko ostaa pari pulloa mukaan: maistelun hinta poistettiin viinipullo-ostosten yhteissummasta.

Vinarija Matuško

Pelješacin suurimmat viinikellarit löytyvät Potomjen kylästä Matuškon viinitilalta ja jo ne ovat näkemiset arvoiset. Sokkeloisesta kellarista löytyy usea eri maisteluhuone, joissa voisi varmasti viettää päivän jos toisenkin. Maisteluiltamia järjestävä viiniasiantuntija Matuško on kuulemma vasta viime vuosina kunnostautunut tekemällä omia viinejä: kuuluisin (ja hänen omasta mielestään ehdottomasti Kroatian paras punaviini) on tummanpunainen Dingac. Lokaalit kutsuvat sitä mustaksi viiniksi. Herkkua yhtä lailla, ja hyvin voimakas viini tarttui myös meidän mukaamme pienen maistelutuokin päätteeksi. Ja tarttui mukaan käyntikorttikin, koska laittavat kuulemma mielellään viiniä postin kautta tulemaan, koska kerran surullisesta maastamme ei kroatialaisia viinejä saa.

Vinarija Korta Katarina

Juuri ennen Orebicin kylää sijaitsee valtavan kokoinen valkoinen linnake nimeltään Korta Katarina. Vuonna 2005 seutuun rakastunut amerikkalaispari näki sopivaksi perustaa tänne viinitilan, jonka tiloihin he ovat myös rakentamassa luksushotellia. Punaista Plavac Malia ja valkoista Postupia pääsääntöisesti tekevä viinitila tarjoaa poikkeuksellisen upeat näkymät. Lounas ja lasillinen ei ole hetkeen maistunut niin hyvältä kuin KK:ssa. Kaupan päälle saatiin tuoreita rypäleitä, joista paikan valkoviini tehdään. Vastarannalla lepäili Korčulan saari, jonne viinimatkamme vei meidät seuraavaksi.

Lumbarda ja Grk - uniikkia valkoviiniä

Orebicissa meille selvisi, että Korčulan saarella pienen autolauttamatkan päässä viljellään täysin uniikkia Grk-rypälelajiketta. Myyttisiin mittasuhteisiin noussut lajike on erikoinen siitä, ettei sen olemassaolo ole mikään itsestään selvyys: sen köynnökset eivät pysty pölyttäymymään keskenään (ovat samaa sukupuolta) ja tarvitsevat siten selviytyäkseen yksinäisen Plavac Malin köynnöksen jokaisen rivin päätyyn. Grk-rypälelajikeen saarelle toivat aikoinaan kreikkalaiset. Sittemmin kotimaassaan Kreikassa sukupuuttoon kuollut rypälelaijike selviytyi ainoana paikkana maailmassa Lumbardan pienessä kylässä ja sitä kasvattaa tänä päivänä pari kourallista pikkutilaa. Rypäleistä tuotetaan niin pieni määrä valkoviinipulloja, ettei siitä juurikaan riitä vientituotteeksi ulkomaille. Siksi sitä on maistettava ja ostettava paikan päällä. Näin uniikkia ja maultaankin useasti meille hehkutettua valkoviiniä oli luonnollisesti lähdettävä metsästämään!

Bartul Cebalo ja Bire

Niinpä hyppäsimme autoon, otimme n. 30 minuuttia kestävän autolautan saarelle ja ajoimme suorinta tietä Lumbardan uniseen kylään. Ja tottahan toki: yllättävänkin pienelle alueelle oli ahtautunut nuo muutamat Grk-sankarit jotka avasivat ovensa ja kaatoivat meille jaloa juomaansa laseihin. Viinitiloista ammattimaisin ja hohdokkain oli Biren viinitila, kun taas charmikkaampi oli esim. pieni Bartul Cebalon viinitila vain kivenheiton päässä. Maistelimme molempien Grk-viinejä sekä muita teoksia. Esim. Bire valmisti aivan poikkeuksellisen herkullista roséviiniä ja Cebalo tarjoili hämmentävän hyvää jälkiruokaviiniä. Jälkimmäinen taisi olla sen verran pieni erä, ettei pullossa ollut edes etikettiä.

Tuo myyttinen Grk-viini oli kieltämättä hyvvää (Biren versio hitusen parempi). Kiehtova tapaus kerta kaikkiaan emmekä usko, että paikallinen turistilautakunta oikein edes ymmärtää, millainen ainutlaatuinen valttikortti heillä on takataskussaan. Viinitiloille on helppo päästä, jopa kävellen olisi hyvin päässyt usealle tilalle suoraan Lumbardan keskustasta. Jos mutkikasta tietä jatkaa halki viinitarhojen niin päätyy Korčulan toisille suurille vetonauloille: upeille uimarannoille. Vietimmekin iltapäivän viinimaistelun päätteeksi uiden ja paistatellen Bilin Žalin rannan laitureilla.

Takaisin mantereella: Bibich ja Boškinac

Bibich

Muutama päivä myöhemmin olimme päätyneet Grebaštican pikkukylään Splitin ja Šibenik välissä. About puolen tunnin ajomatkan päässä kohti Krkn kansallispuistoa sisämaassa sijaitsee pieni Plastovon kylä ja sen liepeillä Bibichin viinitila. Anthony Bourdain kävi Kroatian matkallaan täällä, huitaisi kännit yhdessä viinitilan omistajan kanssa ja maisteli tilan emännän valmistamaa gourmet-ruokaa. Tämän ansiosta viinitila nauttii jonkinasteista kulttisuosiota ja on monen mielestä Kroatian tunnetuin.

Heti puotiin astuessa huomaa, että Bibich tekee valtavan paljon erilaisia viinejä. Hyllyillä notkuu poreilevaa, valkoista, roséeta ja punaista viiniä, jälkiruokaviinejä, liköörejä ja erilaisia kokeellisia sekoituksia. Maistelumenuitakin on monenlaisia: me päädyimme maistelemaan punaisia, valkoisia sekä erikoisempia jälkiruokaviinejä. Viinitilalla järjestetään iltaisin eksklusiivisia illallisia, joissa tilan eri viinejä sovitellaan useaan kokeelliseen ruokalajiin. Iltamat kestävät usean tunnin, paikat on varattava viimeistään samana aamuna ja ne myös maksavat tuntuvan summan. Pohdimme hetken vakavissamme, josko tällaista olisi pitänyt kokeilla, mutta ihan aikataulusyistäkin jätimme sen väliin. Sen sijaan maistoimme viinejä ja ostimme muutaman pullon mukaan Suomeen. Ehkä ensi kerralla, Bibich!

Boškinac

Pagin niemimaan pohjoisosassa sijaitsee niinikään Bourdanin reissun ansiosta parrasvaloihin noussut Boškinacin hotelli ja viinitila. Pagin niemimaan halki on älyttömän tylsä ajaa. Hotelli näyttää upealta, nauttimamme lounas oli herkullinen ja viinitkin maistuivat, mutta tällaiseksi yhden päivän reissuksi (tuntikaupalla autossa istuen) sopii harkita tarkoin jos sittenkin olisi parempaa tekemistä. Paikka ei myöskään millään tavalla tuonut viinejään esille, vaikka ruokien yhteydessä meillekin olisi saanut suositeltua ja myytyä vaikka mitä.

Summa summarum

Kotiin tultiin kahdeksan viinipullon kera. Vieläkin äimistellään, että miten ne mahtuivatkaan matkalaukkuihin. Thank you Croatia.