4.8.16

Glen Coe ja Ben Nevis vaellukset

Skotlantilaiset vuoret eli paikallisesti munrot suorastaan kutsuvat luokseen patikoimaan ja nousemaan kivisiä rinteitä näkymiä ihastelemaan. Uudessa-Seelannissa luonnossa liikkuminen veti uudella tavalla puoleensa ja siksi ylämailla oli pakko vetää vaelluskengät jalkaan. Mitään usean päivän vaelluksia ei vielä olla koettu, mutta jonain päivänä varmasti se tulee ajankohtaiseksi. Ennen sitä nautitaan päivän ja puolipäivän mittaisista seikkailuista. Skotlannissa näitä edusti Skyella The Quairing ja Old Man of Storr sekä Glen Coessa Lost Valley ja Steall Falls. Jälkimmäisistä pari sanaa seuraavaksi.

Lost Valley (Coire Ganhail)

Niin kutsuttuun kätkettyyn laaksoon pääsee ylittämällä puisen kävelysillan Coen joen yli ja lähtemällä siitä nousemaan paikoin hyvinkin jyrkkää ja kivistä rotkonvartta. Kävelyä ei ole merkitty maastoon oikeastaan ollenkaan, vaan reitti ja lähtöpaikka kannattaa tarkistaa etukäteen netistä tai kartoista. 

Hyvät kengät vaativa reitti ylittää yhdessä vaiheessa leveän virtauksen, joka kannattaa ylittää varovaisesti. Itse en pystynyt ylittämään tätä kastumatta. Tämä vaihtelee varmasti vuodenajasta riippuen, mutta näin keväällä rotkoon vievä virtaus oli sen verran voimakas ja syvä, että tukevat kivet olivat monesti kokonaan pinnan alla. Tänne asti minua seurannut kolmihenkinen perhe päätti kääntyä takaisin tässä vaiheessa. 

Reitin jyrkimmät kohdat on edettävä nelivedolla, joten tänne ei aivan heti kannata pienten lasten kanssa ehkä heti suunnata. Aivan yllättäen nousu loppuu ja edessä avautuu yllättävän suuri Coire Cabhailin laakso. Legenda kertoo, että MacDonaldsin klaani talutti karjansa tänne piiloon varkaita ja klaanisotaa. En kyllä ymmärrä miten tätä reittiä on pystytty edetä valtavien eläimien kera, mutta eiköhän se todellisilta kilttiäijiltä ole onnistunut. Itse laaksossa kannattaa kävellä ympäri ja nauttia olosta hetken, sillä sen ympäröivät vuorenseinämät eristävät sinut kokonaan muusta maailmasta ja luovat varsin seesteiseen fiiliksen. Takaisin edetään samaa reittiä mitä tultiin.

Steall Falls and the Nevis Gorge

Glen Nevisin parkkipaikalta lähtevä muutaman kilometrin mittainen kävely vie Nevisin rotkon reunaan ja Steallin vesiputoukselle. Matka on hyvin suosittu eikä yhtä raskas verrattuna kätkettyyn laaksoon. Metsäpolkujen jälkeen oikealla puolella alkaa siintää Nevisin rotko ja virtaava joki. Myöhemmin edessä avautuu litteä ja kivinen laakso, jonka päässä kävelijöitä houkuttelee luokseen Steallin vesiputous. Hienolla säällä täällä mielellään huilaa ja nauttii valkoisista vuorenhuipuista ympärillään.
Glen Coe on kyllä todellinen vaeltajien ja munrojen valloittajien unelma. Suosittu 150km pituinen vaellusreitti West Highland Way kulkee loppusuorallaan halki tämän seudun ja jokaisessa laaksossa vaikuttaa löytyvän kiinnostava polku. Tämän tunteen vahvistaa Walking Highlands-sivusto, virallinen vaellusreittien tietopankki vailla vertaa. Tätä selatessa iskee nopeasti lievä paniikki: mitkä sopivan mittaiset reitit tulisi katsastaa kahden päivän aikana? Alueella viihtyisi pidempäänkin juuri tästä syystä.
SHARE:

No comments

Post a Comment

© Allergic to Kiwi. All rights reserved.
Blogger Designs by pipdig