Road trip Lofooteille

Lofooteille tuntui kulkevan monen reitti viime kesänä, niin meidänkin. Yhdeksän päivän road trip omalla autolla ajoittui heinäkuun alkuun ja reitti kulki Vaasasta lautalla Uumajaan, sieltä Kiirunan ja Andenesin kautta Lofooteille ja Lofooteilta kotiin Ruotsin Lapin ja Kemin kautta. Kilometrejä kertyi yhteensä 3300 km.

Meille osui sään suhteen ihan huikea tuuri. Kaikki merinot ja kuorivaatteet oli pakattu mukaan, mutta Lofootit hellivät meitä suurimman osan ajasta +18 lämmöllä ja auringon paisteella. Yövyimme 2 hengen hostellihuoneissa ja erilaisissa majataloissa, tuskailimme majapaikkojen kartoituksessa Norjan kovaa hintaluokkaa. Lofooteilla viettämämme päivät kuluivat pääosin päiväpatikoinnin ja saaren ympäriajelun merkeissä, mahtui mukaan myös melontaretki ja valassafari (jolla vihdoin oli niitä valaitakin!).

Päiväpatikointi

Munken-reitin puolivälissä

Bundesin ranta

Vuonomaisema Bundesin rannalta toiseen suuntaan

Kohti Kvalvikaa

Kvalvika näytti olevan suosittu yöpymispaikka

Kun Kvalvikan reittikuvauksessa sanotaan, että matkalla on kiviä, niin niitä todellakin on 800 metrin nousun verran

Vaikka tiesimme etukäteen, että Norjassa patikointi on vähän enemmän pro-tasolla kuin monessa muussa paikassa, niin silti meitä Keski-Euroopan ja etenkin Dolomiittien meininkiin tottuneita yllätti a) reittien vaativuus b) hitonmoiset korkeuserot helpoillakin reitillä c) reittiopasteiden vähyys d) telttailijoiden määrä.

Norjassa lähes joka paikkaan täytyy nähdä vaivaa ja usein niin paljon, että kohteeseen ei ole edes mahdollista ehtiä yhden päivän aikana, vaan telttailu on välttämätöntä. Noh, ainakin päivät ovat kesällä pitkiä ja keskiyön aurinko ei tunnu laskevan lainkaan, joten ei tarvitse pelätä jumittuvansa johonkin vuorelle yön pimeyteen.

Ehdimme päiväretkinä käydä Bunesin ja Kvalvikan rannoilla. Lisäksi tarkoituksena oli yhden illan kajakointia ennakoiden tehdä suhteellisen helppona vuorivaelluksena mainostettu Tindstind, mutta olemattomien opasteiden vuoksi eksyttiinkin haastavammalle Munkenille. Aivan huipulle asti ei päästy, sillä evästä ja vettä ei ollut tarpeeksi puolet pidemmälle reitille kuin mihin oltiin varauduttu. Myöhemmin illalla toki teimme vielä kajakointiretken majapaikkamme kajakeilla. Seuraavana yönä uni maistui.

Rannat

Hauklandin ranta

Uttakleivin ranta keskiyön auringossa

Uttakleivin uskomaton valo

Jos haluat yöpyä lampaiden kanssa, suuntaa Uttakleivin leirintäalueelle

Kvalvikan ranta

Lofoottien rannat ovat kuuluisia. Valkoiset hiekkarannat ja kirkkaat vedet yhdistettynä vuorimaisemiin vilahtavat monissa matkailijoiden kuvissa. Rantoja on eri puolella Lofooteja ja niistä kuuluisimpiin kuuluvat Kvalvika sekä Bunes. Näihin pääseminen vaatii pientä ponnistusta. Näiden lisäksi helpommin pääsee ihailemaan esim. Hauklandin, Uttakleivin ja Unstadin rantoja. Jälkimmäinen on kuuluisa surffimeiningistään.

Kvalvikan rantaan pääsee nousemalla kivisen 2-3 km mittaisen patikointipolun. Perillä odottaa todennäköisesti sumuinen Kvalvikan rantapoukama. Bunesin rantaa pääsee ihailemaan vain nousemalla veneeseen Reinen kylästä (ole ajoissa, veneet täyttyvät nopeasti). Sieltä sinut kuskataan fjordin perällä olevaan Vindstadin pikkusatamaan, josta lähdetään nousemaan n. 3km verran polkuja kohti Bunesin rantaa. Tällä moni pystyttää teltan ja viettää yönsä rantaa ympäröivällä nurmialueilla.

Hauklandin, Uttakleivin ja Unstadin rantoja pääsee oikeastaan ihailemaan saman matkan varrella. Kaikki haarautuvat E10-tien varrelta Vestvågoyn saarella. Uttakleiv on oikeastaan suuri maksullinen camping-alue kun taas Haukland on huomattavan pienempi. Unstadin rannoille on majoittunut monenmoinen surffiharrastaja ja kaupallinen taho. Meininki on mukava ja rannan lähellä erään kahvilan korvapuustit ovat kevyesti parhaimpia koskaan maistamiamme (maailman parhaina niitä mainostettiinkin).

Sympaattiset kalastajakylät

Jossain lähellä Hamnøyta

Jaettiin kalaburgeri

Nusfjordissa muutama Lamborghini mainoskuvattavana

Chillausta Ballstadissa

Lofootit vilisee sympaattisia kalastajakyliä ja niissä kannattaakin pysähtyä. Kylistä suosituimmat ja kauneimmiksi hehkutetut ovat Lofoottien kärjessä Moskenesøylla sijaitsevat Reine, Hamnøy ja Å. Kauniitahan ne olivat, mutta jos haluaa rauhallisempaa meininkiä niin Ballstad oli mukava paikka. Yksi upeimmista ajomatkoista oli tie Nusfjordiin ja kyläkin oli varsin sympaattinen. Samoin myös Henningsvaer on käymisen arvoinen.

Valaat

Miekkavalaita, nähtiin lähes 40 yksilön lauma

Kaskelotti sukeltaa

Yksi reissun kohokohta oli valasretki Vesterålenin Andenesista. Tähän saakka olemme saaneet valasretkillä tyytyä delfiineihin, mutta nyt vihdoin saldona oli yksi kaskelotti ja nelisenkymmentä miekkavalasta! Ihan huikeaa.

Firmaa Whalesafari Andenes voimme suositella lämpimästi, retkeä edeltänyt kierros valasmuseossa oli kiinnostava ja retki hyvin järjestetty. Tosin paluumatka veneessä oli vähintäänkin mielenkiintoinen, kun yli puolet retkeläisistä oksenteli rajusti siellä täällä kun merenkulku alkoi olla ikvävän keinuvaa. Laivan henkilökunta sai ryntäillä ympärinsä oksennuspusseja jaellen.

Maisemat yleisesti

Tie Nusfjordiin

Gimsøyn silta

Lofoottien pohjoispuolella sijaistevassa Vesterålenissa maisemat myös kunnossa

Ballstad ilta-auringon aikaan

Lofootit on periaatteesa yhtä pitkää maisemareittiä. Sää vaihtelee tunnetusti hyvin voimakkaasti ja mikäli länsipuolella pilvet peittävät taivaan niin saattaa silti olla melko varma siitä, että itäpuolella aurinko hellii - ainakin meidän kokemuksen mukaan. Koko Lofootteja halkovalta E10-tieltä kannattaa ehdottomasti poiketa pikkuteille ja valita välillä hieman pidempiä reittejä. Vaihteleva sää tuo mukanaan usvan ja pilvien peittämiä vuorenhuippuja. 5 minuuttia myöhemmin sininen taivas näkyykin jo seuraavan saaren yllä.

Lofoottien tiet ovat erinomaisessa kunnossa, myös E10-tieltä poikkeavat pienemmät tiet. Yllätyksenä tuli se, että vuoristoteitä ei ole käytännössä lainkaan, vaan tiet kulkevat laaksoissa tai tunneleissa ja korkeat nousut puuttuvat kokonaan.