Rasittavat viimeistelyt ja reistailevat koivet

Wow, matkaan lähdetään jo reilun parin viikon kuluttua! Duunikiireiden ja juoksuharjoittelun siivittämänä lähtöpäivä on onnistunut hiipimään ovelle ihan varkain. Yllättäen meidän molempien kohdalla jalat ovat muistuttaneet olemassaolostaan - ikävällä tavalla. Samalla viimeiset käytännön järjestelyt reissua varten pitäisi saada tehtyä.

Juoksulenkkien pidentyessä ja tahdin tiukentuessa omat koipeni (ja sisäinen ääneni) ovat antaneet ymmärtää, että maratonpäivä voisi jo pian koittaa. Pientä takareiden kireyttä lukuun ottamatta kunto tuntuu silti olevan hyvä ja viime sunnuntain 30km sujui ilahduttavan hyvin. Syksyn sateet ja kylmyys eivät vain oikein enää inspiroi pitkien matkojen puurtamiseen. Oikealla näkyy viime aikojen Project Aucklandin etenemnen. 

Minulla on ollut aiempien maratonharjoittelujaksojen aikana ikävänä tapana loukkaantua, mutta tällä kertaa täysin puskista loukkaantuminen sattuikin Jonnalle, joka ei merkittävästi edes ole lisännyt kuntoilumäärään (paitsi ehkä kävelylenkkeillyt enemmän, mutta näköjään sekin voi olla vaarallista). Polven rasitusvamma on saanut laittamaan urheilemiset täysin paussille ja sormet ristiin, jotta polvi kuntoutuisi reissua varten.

Pitäisi ruveta myös pohtimaan pakkaamista. "Less is more" taitaa olla viisain ohjenuora sillä liika tavara on pelkkä rasite ja lisäksi majoitus on suunniteltu siten, että pyykkiä päästään pesemään säännöllisin väliajoin. Mitäs muuta? Kansainväliset ajokortit paukahtivat postilaatikosta ja ne ovat naurettavat. Tästäkö maksettiin hyvän illallisen verran euroja? Gestapon aikoja muistuttavat kömpelöt paperivihkoset, joihin on niitattu kiinni passikuva ja isketty leima viimeiselle sivulle. Wtf? Noh, jos se antaa minulle oikeuden ajaa autoa toisella puolella maapalloa niin so be it.

Olemme myös yrittäneet pinnallisesti scouttailla kulttuuritarjontaa matkamme varrelta. Kulttuurilla tässä tarkoitetaan hyvin laajasti paitsi ruoka- ja kahvilakulttuuria myös perinteistä kulttuuria taiteen muodossa sekä (etenkin minun kohdallani) urheilukulttuuria. Sisäiset hipsterimme nauttivat paitsi monenmuotoisista ruoka- ja kahvilakokemuksista. Lisäksi olisi mukava päästä hyvälle keikalle ja paikalliseen urheilutapahtumaan haistelemaan fiiliksiä. Ja viinitiloille. Ravintoloita ja viinitiloja on siis listattu ja viime viikolla älyttiin, että Melbourne Music Week osuu kohdalle juuri meidän ollessa mestoilla. Wanakasta kuulemma löytyy ainutlaatuinen Cinema Paradiso jossa olisi ihan duuninkin puolesta mukava käydä. Matkamme aikana käydään myös Rugby Four Nations -turnaus Uudessa-Seelanissa ja Australiassa. Melbournesta lisäksi löytyy legendaarinen tennispyhättö Rod Laver Arena. Tekemistä varmasti siis riittää mutta annetaan silti matkan viedä mukanaan ja päätetään tarkemmat tekemiset paikan päällä!