Kroatian matkalla tuli useampaan kertaan todettua, että maa on parhaimmillaan vesillä. Viimeiseksi päiväksi varasimmekin veneretken Kornatin kansallispuistoon. Mieleenpainuva reissu, suurimmaksi osaksi siksi, että pikkuruinen paattimme joutui vuosisadan ukkosmyrskyn kouriin!
Matkoja Kornatin kansallisuspuistoon järjestää useampi yritys. Emme halunneet mitään suurta risteilijää, jolla kuhisisi ihmisiä, joten varasimme Mikado Kornati Excursionin tarjoaman pienemmän veneretken. Veneeseen otetaan kerrallaan n. 15 matkustajan seurueita. Varaaminen sujui mallikkaasti: lähestyimme Mikadoa pari päivää ennen risteilyä puhelimitse ja yhteydenottoja jatkettiin WhatsAppin kautta - hyvää asiakaspalvelua! Vielä edellisenä iltana Mikadolta tuli vahvistusviesti, että matkaan lähdettäisiin heti aamusta Zadarin keskustan kiviseltä laiturilta.
Vesille
Otimme paikat veneen keulasta yhdessä suunnilleen samanikäisen kanadalaispariskunnan kanssa. Tyyppien kanssa löytyi nopeasti yhteinen sävel ja vietimmekin suurimman osan päivästä heidän kanssa hengaillen. Heti aamusta Mikadon ja veneen "first mate" tuli tarjoamaan meille aamiaista: kahvia, kroatialaista viinaa tai hänen oma sekoitus kumpaakin. Ehdimme vaihtaa nopeat katseet uuden kanadalaisen ystävämme Danin kanssa ja totesimme yhteen ääneen: sekoitus tietenkin! Aamupäivä kruisailtiin suhteellisen selkeällä säällä läpi Zadarin saariston ja saavuimme n. parin tunnin kuluttua Kornatin kansallispuistoon lukeutuvalle alueelle. Siellä korkattiin bisset, pistettiin musiikki soimaan, snorklailtiin, uitiin ja nautittiin auringosta. Tämän jälkeen jatkettiin matkaa seuraavalle saarelle, jonka kukkulalle saattoi kiivetä ihastelemaan näkymiä ja vanhan linnakkeen raunioita. Kuiva ja karu maasto oli helteellä varsin raskas ja päätimme heti huipulle saavuttuamme Danin kanssa korkata bisset kunhan pääsemme ehjin nahoin takaisin laiturille. Viisas porkkana, sillä laskeutuminen halki kivisen mäen sujui nopeasti ja ilman vaurioita.
Kuiva, karu ja myrskyisä Kornati
Lounastuokioksi veneemme suuntasi läheiselle saarelle, jossa paikallinen kalastaja tarjosi meille päivän saalistaan. Hetken uimisen ja loikoilun jälkeen alkoi matka takaisin kohti Zadaria. Horisontissa oli lähes koko päivän näkynyt uhkaavia pilviä. Kotimatkan alkaessa ne lähestyivät uhkaavaa vauhtia. Laivan rento "first mate" oli tässä vaiheessa jo ystävystynyt kanssamme sen verran, että osasi rehellisesti kertoa olevansa hieman huolissaan kotimatkasta. Tilanne vaati heti muovilasillisen punaviiniä. Horisontissa alkoi pian salamoida näyttävästi ja laivat alkoivat kaikki suunnistamaan kohti maata. Myrsky oli tosissaan nousemassa ja se liikkui nopeasti meidän ja satamamme Zadarin väliin. Laivan kapteeni ohjasi meidät itsevarmasti suoraan kohti sitä ja komensi kaikki matkustajat sisätiloihin. Pian salamat löivät, vettä tuli kaatamalla ja tuuli kasteli meidät jatkuvasti merivedellä. Ystävämme "first mate" tuli kertomaan meille, ettei ole 7 vuoteen nähnyt näin pahaa myrskyä. "Pääsemme kyllä perille, don't worry". Perille totisesti päästiin, läpimärkinä ja kokemuksen rikkaampina. Huippureissu ja hyvin järjestetty! Would sail again!
No comments
Post a Comment