Auringonnousu San Marcon aukiolla, Venetsiassa

Se tunne, kun puhelimen herätys soi aamulla ja muistat edellisillan hienon suunnitelman herätä katsomaan auringonnousua. Enää ei huvittaisi eikä jaksaisi, aika ihana olisi jatkaa unia rapeissa hotellilakanoissa. Venetsian maaginen auringonnousu ei kuitenkaan odota, onneksi!

Kampesin kuin kampesinkin itseni ylös sängystä ja lähdin suunnistamaan kohti Venetsian kuuluisinta aukiota, San Marcoa. Tammikuun raikas ilma karisti nopeasti viimeiset unet silmistä ja pian jo väistelin kiireisiä aamuihmisiä ja ihastelin, että hitto tässä kaupungissa törmää paikallisiinkin! Yksi talvisen Venetsian parhaita puolia on se, että kaupungissa on oikeasti paikallisetkin liikkeellä ja aamulla ja illalla kadut saa hetkittäin pitää melkein itsellään.

Mielessäni henkäilin, että tästä ei hetki parane ja tämän tulen muistamaan pitkään.

Entä sitten se auringonnousu. Paikallinen varmaan sanoisi, että varsin keskinkertainen. Mutta minun silmään se oli maaginen. Aamun matala valo on aina lumoava ja San Marcon valkoinen marmori tuntui erityisesti rakastavan auringonnousun punaisia sävyjä.

Muistan vain, etten tiennyt mihin olisin katsonut ja mitä olisin kuvannut, kun kaikki näytti niin kauniilta ja muuttui jatkuvasti auringonnousun edetessä. Lopulta vain nojailin aukiolle tulvia varten tuotuja korokkeita vasten ja seurasin yhden hääparin kuvaussessiota. Mielessäni henkäilin, että tästä ei hetki parane ja tämän tulen muistamaan pitkään.

Jälkeenpäin olen monesti onnitellut itseäni, että sain itseni ylös sängystä, olisi muuten jäänyt kokematta yksi maagisimmista aamuhetkistä hetkeen!