Zermatt ja mahtava Matterhorn

Toblerone-pakkauksen kyljessä komeileva Matterhornin huippu taitaa olla Sveitsin tunnetuin maamerkki ja vuoren juurella sijaitseva Zermatin alppikylä yksi maan vilkkaimmista turistikohteista. Olimme Sveitsiin suuntautuneella viikonloppureissullamme 1,5 tunnin ajomatkan päässä Zermattista, joten kohde valikoitui luontevasti yhden päivän kohteeksi.

Miten pääsee huipulle ihailemaan Matterhornia?

Autottomaan Zermattiin ei omin neuvoin pääse, vaan matka päättyy viimeistään Täschiin. Siellä oman auton voi jättää parkkihalliin ja jatkaa matkaa paikallisjunalla, 5 kilometrin junamatka Zermattiin kestää n. 20 min. Meno-paluu 2 hengeltä maksaa 33,60CHF (vajaa 30€). Matterhornin huippu näkyy myös laaksosta käsin, mutta jos sitä haluaa ihailemaan lähempää, niin Zermattista kulkee erillinen Gornergratin vuoristojuna vuoriston huipulle. Matterhornin lisäksi huipulta avautuu hyvät näkymät Gornerin jäätikölle.

Matterhornin läheisyyteen ei halvalla pääse (vielä kun lasketaan auton parkkimaksut ja paikallisjuna) ja itselle oli aikamoinen nieleskelyn paikka, kun vuoristojunan eli Gornergratbahnin hinta selvisi. Olin kuvitellut, että se olisi ehkä 30-40 €, mutta ei, meidän kahden hengen kaikkien pysäkkien passit maksoivat yhteensä 165€! Once in a lifetime, lohdutin itseäni. Lippuja voi ostaa myös vain tietyille pysäkeille ja kävellä loput matkasta, mutta meillä ei ollut aikaa puolet vuoresta kattaviin patikointeihin. (Edit vinkkilisäys: Swiss Passeilla pääsee huipulle puoleen hintaan).

Gornergratin huipulla

Matterhorn voisi varmaan pahimmillaan olla aikamoinen turistirysä ja ihmismäärät massoja kammoavalle vastenmielisen isot. Odotin pahinta, mutta me olimme sopivasti liikkeellä off-seasonin aikaan, vain viikkoja laskettelukauden alkamisesta ja tunnelma joka puolilla Sveitsiä tuntui uneliaan odottavalta. Zermattissa oli toki turisteja, mutta ei missään vaiheessa ruuhkaan ja ahdistukseen asti, vaikka päivän vilkkaimmasta ajasta eli keskipäivästä olikin kyse.

Gornergratin juna nousee 1500 metriä ylöspäin ja pysäkkejä on viisi. Huipulla sijaitsee massiivinen 3100 Kulmhotel Gornergrat ja isot näköalaterassit. Itse hotelli on tähän aikaan vielä suljettu, mutta ravintola oli toiminnassa. Pysäkkien välissä kulkee patikointireittejä ja niistä voi valita mieleisensä ja kävellä vaikka vain yhden pysäkin väli. Kannattaa varautua kunnon nousuihin ja laskuihin. Kiinnostavin stoppi on Rotenboden, josta vähän matkan päässä sijaitsee kaunis vuoristojärvi Riffelsee. Paikka on merkitty kartoissa viralliseksi selfie-kohteeksi;)

Olihan ne maisemat huikeat, joka puolelta nousi taivasta halkovia huippuja, aurinko paahtoi ja huipulla ei tuntunut tuulen häivääkään. Itse Matterhornia oli mahdoton vältellä, tuntui että vuori tunki jokaiseen näkymään ja tietenkin jokaiseen kuvaan. "Virallisen" Toblerone-pakkauksen kanssa poseeraamisen jätimme muille.

Zermattin alppikylä

Zermatt vaikutti sympaattiselta talviurheilulajien mekalta ja suhteellisen pieneksi paikaksi kylässä oli tarjolla ällistyttävä valikoima eri urheilumerkkejä ja -kauppoja. Autot ovat kaupungissa kiellettyjä ja kompaktissa kylässä liikutaan kävellen tai pienillä sähkökulkuneuvoilla. Ensimmäiset sähköautot ovat peräisin 70-luvun lopulta ja ilmeisesti osa niistä on käytössä edelleen.

Zermattia ympäröivältä alueelta löytyy yli 400 kilometrin verran vaellusreittejä, joten ulkoiluvaihtoehdot eivät lopu ihan heti, vaikka kylässä viettäisi pidemmänkin aikaa.