Tässä on viimeisen kolmen viikon aikana kertynyt jonkin verran kilometrejä ajaessa Uuden-Seelannin teitä: pohjoissaarella meillä oli vuokrattuna tavallinen henkilöauto ja eteläsaarella pakettiauton mittainen pieni asuntoauto. Ohessa muutamia huomioita tien päältä reittimme kera ja lopulliset yhteenvedot siitä, paljonko kilometrejä tuli tahkottua ja polttoainetta kulutettua.
Keep left
Brittiläiset ovat mm. fish'n'chipsien ja piirakkarakkauden lisäksi tuoneet maahan vasemmanpuoleisen liikenteen. Ennen reissua askarrutti tämä ajotapa, olihan koko aikuisiän tottunut ajamaan sillä muun maailman suosimalla oikealla ajokaistalla. Ratti lisäksi on tietenkin auton oikealla puolella. Kaikkeen tottui kuitenkin hyvin nopeasti, eikä parin liikenneympyrän ja risteyksen jälkeen ollut vaikeuksia säätää ajattelutapansa "väärälle" puolelle.
Tie-etiketti
Emme ole missään kohdannut niin sujuvaa kanssa-autoilijoiden huomioonottamista kuin Uudessa-Seelannissa. Rajoituksia noudatetaan ja jos ajat suuremmalla/hitaammalla kulkuneuvolla niin sinun (etenkin turistina) odotetaan tekevän tilaa tasaisin väliajoin takaa tuleville autoilijoille. Sujuva manööveri saa kiitosta ja vastaavasti rekat ja muut hidasteet päästävät sinut sulavasti ohitseen. Tätä ei kannata unohtaa, sillä mikään ei ole epäkohteliaampaa kuin asuntoautolla köröttelevä turisti, joka jättää takana kasvavan autojonon huomioimatta.
Tiemerkinnät ja -opasteet
Tiemerkinnät Uudessa-Seelannissa ovat harvinaisen selkeitä ja risteykset merkitty hyvissä ajoin ennen käännöstä. Lisäksi tiukoille mutkille ja niiden suositusnopeuksille on omat kylttinsä. Navigaattori on ihan turha, sillä pääteitä ei ole kovinkaan montaa ja kuten sanottu, ne on hyvin merkitty. Me pärjäsimme hyvin ilmaisella tiekartalla ja Google Mapsilla. Liikenneympyröitä täkäläiset tuntuvat rakastavan yli kaiken, niitä tuntuu välillä olevan enemmän kuin tavallisia risteyksiä.
Tavallisten opasteiden lisäksi teillä näkee erilaisia turvallisuuskehotuksia (meidän suosikki oli Pohjoissaaren kylteissä seikkaileva pöllö). Tehokkaimpana muistutuksena turvallisesta ajamisesta toimivat kuitenkin siellä täällä tien vieressä näkyvät pienet valkoiset ristit ja kukkakimput, jotka muistuttavat onnettomuuspaikoista.
Ajaminen, valokuvaus ja mutkikkaat maisemat
Yhdeksi yllättäväksi "ongelmaksi" osoittautuivat kaikki ne upeat maisemat, jotka reitin varrella avautuivat. Usein huomasi ihailevansa vihreitä laaksoja ja valkoisia vuorenhuippuja, kun kuuluisi keskittyä tiehen. Maisemat ovat lisäksi usein upeimmillaan vuoristoylityksissä, joissa tie on muutenkin mutkikas, kapea ja jyrkkä. Kannattaa pysähtyä tienposkeen tai viimeistään lukuisille näköalapaikoille hengähtämään ja nauttimaan maisemista. Selkeästi upein ajamamme tienpätkä oli Haastin ylitys, jossa ajetaan länsirannikolta Otagoon halki Aspiringin kansallispuiston. Maasto vaihtuu sademetsästä valtavaan havumetsän täyttämään vuoristomaisemaan, jota halkoo upeat laaksot ja kirkkaat joet. Hienot maisemat tekevät ajamisesta myös mieluisaa puuhaa: hyvin harvoin tulee kuskille puuduttavia pätkiä kun maasto vaihtelee jatkuvasti.
Ajaessa ei myöskään voi pysähtyä missä tahansa ottamaan valokuvia, vaan täytyy odottaa sopivaa pysähdyspaikkaa. Ei siis ihme, että kamera pursuaa lukemattomia auton etulasin läpi otettuja kuvia. Me olemme lisäksi hartaudella jahdanneet "täydellistä tiekuvaa", mielellään sellaista, jossa yhdistyy suora tie, keltainen viiva ja takana avautuva vuoristo. Taitaa jäädä epätoivoiseksi yritykseksi sellaisen taltiointi, sillä pysähdyspaikkoja ei suoralla tiellä juuri ole.
Sää ja ilmasto
Uusi-Seelanti on saari, jolla on poikkeuksellisen paljon vuoria ja niiden molemmin puolin radikaalisti vaihtelevia maastoja ja mikroilmastoja. Voit vain parissa tunnissa ajaa halki kaatosateen sademetsässä, jumalattomien valtamereltä tulevien tuulenpuuskien siivittämään valkoisten rantojen ohi, korvat korkeuseroista paukkuen käsittämättömän kapeiden vuoristoteiden yli ja uuvuttavan kuivien hiekkateiden pölyssä. Maasto ja ilmasto muuttuu hetkessä ja sadekuuroja tulee lähes satavarmasti joka päivä.
Etäisyydet ja polttoainekulut
Varsinkin Eteläsaarella kannattaa tankata aina jos tankki näyttää puolityhjää, sillä seuraavalle bensa-asemalle voi olla matkaa reippaasti yli 100 km. Sama juttu supermarkettien kanssa. Mekin jouduimme heti ensimmäisenä iltana Campervanin saatuamme tekemään 70km ylimääräisen lenkin suurempaan kylään, jotta saimme ostettua illan safkat. Amatöörivirhe. Etäisyydet näyttävät paperilla usein lyhyiltä, mutta niihin upoaa järjestäen yllättävän paljon aikaa. Etenkin eri vuoristoylitykset ovat hitaita: mutkikasta tietä edetään keskimäärin 50km/h vauhdilla.
Kilometrimäärät ja polttoainekulut
Tässä vielä oma reittimme kilometrimäärineen ja polttoainekuluineen. Pohjoissaarella meitä palveli Toyota Corolla (E91) kun taas eteläsaaren campervanina toimi Mercedes Sprinter (Diesel).
Pohjoissaari
- Auckland - Rotorua 230 km
- Rotorua - Taupo - Turangi 132 km
- Turangi - Napier 186 km
- Napier - Wellington 315 km
Eteläsaari
- Christchurch - Greymouth - Jacksons 306 km
- Jacksons - Franz Josef 201 km
- Franz Josef - Wanaka 285 km
- Wanaka - Queenstown 70 km
- Queenstown - Te Anau 171 km
- Te Anau - Luggate - Wanaka 227 km
- Wanaka - Mount Cook (Lake Pukaki) 206 km
- Mount Cook (Lake Pukaki) - Southbridge 293 km
- Southbridge - Akaroa - South New Brighton, Christchurch 183 km
Moi!
ReplyDeleteOlisiko teiltä mahdollista saada infoa mistä vuokrasitte auton ja mitä se kustansi? T.Ihan pian samanmoiselle matkalle lähtevät, joilla ei vielä ole autoa tiedossa. KÄÄK!
Moi Marvi ja kiitos kommentista! Me hoidimme autojen vuokraukset samaan pakettiin lentojemme kanssa, jotka buukkasimme Kilroyn kautta. Pohjoissaarella meidän henkilöauto oli vuokrattu Autoeuropen kautta, joka puolestaan käytti paikallista Budget-nimistä yritystä. 5 vuokrakautta maksoi meille about 270€. Eteläsaaren campervan vuokrattiin Mighty Campersin kautta. 10 vuorokauden vuokraksi tuli yhteensä 830€. *Ylivoimaisesti* suosituin vaikutti kuitenkin olevan Jucy-niminen yritys. Heidän värikkäitä henkilö- ja asuntoautoja vilisi teillä paljon.
ReplyDeleteAuton vuokraaminen on ehdottomasti the way to go Uudessa-Seelannissa! Jää paljosta paitsi, jos vain huristelee julkisilla kaupunkien välillä. Lisäksi täytyy sanoa, että eteläsaareen kannattaa ehdottomasti uhrata enemmän aikaa. Antoisaa reissua, siitä tulee takuulla upea!
Kiitos tiedoista! Meillä aikaa on noin 17,5 päivää, josta on suunniteltu käyttää 6 päivää pohjoissaarella ja loput etelässä. Auto hankitaan joka tapauksessa, pohdinnan alla on lähinnä se, että otetaanko pikkuauto vai campervan (minkä tasoinen?). Ilmeisesti leirintäalueetkin pitää varata ajoissa ja nekin maksaa melko mukavasti, eli campervanissa yöpyminen ei kai välttämättä ole halvempaa loppujen lopuksi. Meidän matka ajoittuu aika hyvin turisti sesonkiin, joten sekin vähän mietityttää, että pitäisikö kaikki majoitukset olla jo etukäteen. Osaatko tähän kommentoida mitään? Olitteko itse varanneet kaikki etukäteen?
ReplyDelete-marjukka-
Kuulostaa hyvältä! Tuo on tosi aiheellinen pohdinta, kummallakin on puolensa ja kuten sanoit niin campervan ei välttämättä tule halvemmaksi vaikka leirintäalueet/hostellit -vertailu aluksi voi tuntua selvältä peliltä. Leirintäalueita on monen tasoisia ja mikäli tyytyy sellaisiin, joissa ei ole sähkötolppia tai peseytymismahdollisuuksia niin pääsee luultavasti halvemmalla. Oikeastaan siis matkaajasta kiinni. Toisaalta campervan antaa runsaasti vapautta ja on osa hienoa kokemusta mutta kyllä välillä olisi ollut ihan mukava henkilöautollakin liikkua ja oikeassa sängyssä nukkua :)
DeleteMe varasimme leirintäalueet aina päivää ennen, kun tiesimme minne suuntaisimme seuraavaksi. Toki meillä oli jonkinlainen idea reitistä jo aiemmin, mutta itse leirintäalueet tuli varattua tien päältä. Monessa paikassa etukäteen varaaminen ei olisi ollut tarpeen tuohon aikaan. Voi hyvin silti olla, että sesonkiaikaan kuitenkin on hyvä tehdä varaus tai ainakin soittamalla tiedustella tilannetta. Pohjoissaarella meillä oli hostellit varattuna jo ennen matkaan lähtöä, just in case.
Sanoisin, että ainkin osa yöpymisistä kannattaa varata ennakkoon, varsinkin sesonkiaikaan. Se toki sitoo matkantekoa ajallisesti tiettyyn paikkaan, mutta sitä välttyy ikäviltä yllätyksiltä. Jälkikäteen ajateltuna niin mekin olisimme hyvin voineet yöpyä ainostaan joka toinen yö mukavilla leirintäalueilla ja välillä taas tyytyä askeettisempiin oloihin :)
Kirjoitimme pari sanaa leirintäalueista tänne, ehkä saat jotain vinkkejä: http://allergictokiwi.blogspot.fi/2014/12/campervanilla-etelasaarella.html