Pääkaupunki Wellington helli meitä auringonpaisteella, eikä kuuluisasta tuulesta ollut tietoakaan. Lienee tämä osasyynä vai mikä, mutta olen valmis julistamaan Wellingtonin Uuden-Seelannin mukavimmaksi kaupungiksi tähän mennessä.
Kaupungin keskusta oli pieni ja kompakti kokonaisuus ja viehättäviä pikkuliikkeitä, kahviloita ja pubeja tuntui löytyvän joka kulmasta. Pienpanimo-oluet vaikuttivat olevan täälläkin SE juttu ja Matias sai vihdoin kunnon hanasta käsin pumpattavaa alea The Malt Housesta. Satama-alue oli laitettu erityisen viihtyisäksi ja tuntui toimivan ihmisten hengailumestana ja yleisenä kävelykatuna.
 |
| Viihtyisä satamaympäristö |
 |
| Mac's Brewbar |
Me teimme visiitin rannassa sijaitsevaan kansallismuseoon Te Papaan, joka on Uuden-Seelannin historiaa, luontoa ja kulttuuria esittele interaktiivinen museo. Eli vähän kuin Heureka. Vaihtuva näyttely on maksullinen, mutta pysyvät näyttelyt ovat kaikki ilmaisia. Todella kiinnostava kohde, kannattaa käydä jos Wellingtonissa olette!
Kerrankin osuimme myös oikeaan aikaan oikeaan paikkaan, illalla kaupungissa nimittäin järjestettiin iso Guy Hawkesin päivää julistava 15 minuutin ilotulitus Wellington Sky Show. Remember, remember! Veden äärelle tuntui kerääntyvän koko Wellington, lapsiperheistä vanhuksiin. Istuimme iltaa edellä mainitussa Malt Housessa ja eräässä vanhaan autokorjaamoon rakennetussa ravintolassa, samalla tutustuen ja rupatellen paikallisten kanssa.
Todella moni täällä yhdistää Suomen Venäjään, mutta ymmärtää meidän olevan huomattavan paljon länsimaalaisempi. Moni on myös matkan varrella olettanut, että meillä on Norjan kaltaisia vuonoja sekä Islannin kuumia lähteitä. Tylsänä saa oikaista, että vaikka Suomen luonto onkin upea, niin se ei vedä vertoja Uuden-Seelannin majesteettiseen ympäristöön. Innolla odotammekin Eteläsaarta, jota pääsemme kiertelemään seuraavat 10 päivää.
No comments
Post a Comment