3 päivää Aostan laaksossa

Pohjois-Italian 2024 kesäreissun kolmas kohde oli Aostan laakso, jossa pari vuotta sitten olimme marraskuussa. Aostassa ollaan Euroopan korkeimpien huippujen ympäröiminä ja laaksoa rajaavat Monte Bianco (=Mont Blanc), Monte Cervino (=Matterhorn) ja Monte Rosa (=Dufourspitze).

Kesäisenä alppikohteena Aosta on mahtava. Laaksoissa kulkee lukematon määrä eri tasoisia vaellusreittejä, ja huikeista vuorimaisemista pääsee nauttimaan vähälläkin vaivalla. Turisteja on paljon vähemmän kuin vaikka Dolomiiteilla tai Sveitsissä ja Itävallassa. Kesäkuun lopussa patikointipoluilla oli vielä hiljaista ja suosittujenkin reittien parkkipaikoilla hyvin tilaa. Kesäkuussa kannattaa tosin varautua, että monilla korkeammalla kulkevilla poluilla saattaa olla vielä lunta. Heinäkuu olisikin Aostan laaksossa vielä parempaa aikaa.

Ja koska ollaan korkeiden vuoristojen keskellä, huonolla säällä Aostan maisemissa voi olla pelottavaa ja arvaamatontakin. Esimerkiksi runsaslumisen talven jäljiltä kesä- ja heinäkuussa 2024 huipuilta valui harvinaisen runsaasti sulamisvesiä. Useita patikointireittejä oli sortumien ja tulvien takia suljettuna. Viikko vierailumme jälkeen kaksi suosittua laaksoa jäi hetkellisesti mottiin, kun mutavyöryt veivät tiet, juomaveden ja sähköt. Samankaltaisia onnettomuuksia todistettiin myös Itävallassa ja Sveitsissä.

Mitä jäi mieleen Aostassa vietetyistä kolmesta päivästä?

Aostan laaksosta mieleen jäivät päiväpatikoinnit, B&B:n emännän aamiaistortut, Aostan eläväinen kaupunki sekä tietenkin käsittämättömän hienot vuorimaiset. Monta laaksoa jäi vielä näkemättä ja suunniteltua reittiä kulkematta, ennustan tännekin paluuta tulevaisuudessa.

Majoituimme Valgrisanchen laaksossa sympaattisessa parin huoneen B&B Lo Djoua de Touenossa, jonka aamupalalla odotti aina oman puutarhan antimista leivottu kakku tai torttu. Meillä ei ollut emännän kanssa yhteistä kieltä (hän puhui vain ranskaa ja italiaa, me vain muutaman sanan italiaa), mutta onneksi Google kääntäjän avulla saatiin asiat selviksi.  Yhtenä päivänä patikoimme laakson pohjalta lähtevän reitin Rifugio Mario Pezzin vuoristomajalle. Tässäkin runsasluminen talvi teki tepposensa: virallinen polku oli poikki maanvyörymän takia, joten vaihtoehtoisen reitin takia nousua kertyi huomattavasti odotettua enemmän. Paluumatka puolestaan meni totaaliseksi speed hikingiksi, koska vuoristomajalla selvisi, että laaksosta ulos vievä autotie on koko päivän suljettu maanvyörymän korjaustöiden takia ja avautuisi hetkeksi vain lounasaikaan. Ehdittiin kuin ehdittiinkin ajoissa takaisin, eikä jääty laaksoon koko päiväksi jumiin.

Reitti Rifugio Mario Pezzille.

Val Venyn laaksossa.

Alppiniittyjä Val Venyn laaksossa.

Jossain päin Val Venytä.

Lounaalla Val Ferretin laaksossa.

B&B Lo Djoua de Touenon aamupala.

Aostan kaupunki.

Ilta-aurinko Aostan laaksossa.

Valgrisanchen lisäksi ehdimme käydä Val Veny Courmayerin lähilaaksoissa Val Venyssä ja Val Ferretissä. Sulamisvettä tuli vuorilta kuitenkin sitä vauhtia, että suunnittelemamme reitit oli suljettu, ja päädyimme tekemään helpon 3 tunnin kävelyn Val Venyn laakson pohjalla. Tämä ei varsinaisesti haitannut, jäipähän enemmän aikaa Aostan kaupungille, jossa viettäisi helposti kokonaisen päivänkin! Kaupunki oli varsin eläväinen, ja historian ystäville löytyisi tutkittavaa vaikka kuinka, sillä Aostan historia ulottuu Rooman valtakunnan ajoille.