Alppien kainalossa Valle d'Aostassa

Aivan Italian luoteisnurkassa Ranskan ja Sveitsin rajalla sijaitseva Valle d'Aosta eli Aostan laakso on vuoria etsiville matkaajille oikea paratiisi. Tätä Italian pienintä aluetta rajaa Alppien kolme korkeinta huippua: Monte Bianco (=Mont Blanc), Monte Cervino (=Matterhorn) ja Monte Rosa (=Dufourspitze). Bonuksena on vielä ainoa kokonaan Italian puolella sijaitseva vuori Gran Paradiso.

Italian Alpeista Aostan laakso oli meille entisestään täysin tuntematonta seutua. Se päätettiin korjata kun vihdoin yli puolentoista vuoden pandemiarajoitusten jälkeen pääsimme taas cruisailemaan rakastamaamme Pohjois-Italiaan. Matkaan päätettiin lähteä varsinaisten sesonkien ulkopuolella eli marraskuun alussa. Suunnaksi otettiin Aostan lisäksi myös Como-järven koillisella puolella oleva Valtellinan laakso, pitkälti sijainnin ja lupaavan viinitarjonnan vuoksi. Tässä postauksessa pari suositusta ja poimintaa Aostan laaksosta ja lisäksi omassa postauksessa Como-järven ja Valtellinan tärpit.

Aostan laakso on ensisilmäyksellä suhteellisen pieni alue, joskin vuoristoteiden vuoksi ajamiseen kannattaa varata aikaa. Marraskuun alku ei välttämättä ole sään puolesta optimaalisinta aikaa lähteä Aostan laaksoon. Riippuu ihan tuurista, onko Aostassa silloin syyskelit vaiko ihan täysi talvi. Viikkoa ennen lähtöämme alueella oli aikamoiset lumimyräkät käynnissä, mutta onneksi meidän ollessa laaksossa vältyimme lumisateella ja paikoin oli jopa hyvinkin aurinkoiset syyskelit. Kitkarenkaat on joka tapauksessa hyvä pyytää alle mikäli vuokraa auton - korkeimmilla teillä lumi ja jää saattaa yllättää aurinkoisellakin kelillä.

Marraskuussa matkustaessa kannattaa myös huomioida, että monet palvelut, hotellit ja ravintolat ovat kiinni ja valmistautuvat tulevan talven laskettelukauteen. Pienemmistä kaupungeista ja kylistä oli välillä työn ja tuskan takana löytää auki olevaa kahvilaa tai ravintolaa, toki osittain syynä oli myös globaali pandemia ja sen kovat seuraukset turismista eläville paikoille.

Breuil-Cervinia

Jos mielii Matterhornin juurelle, niin Breuil-Cervinian kylä ja hiihtokeskus Valtournenchen laakson perällä on oikea suunta. Matterhorn hallitsee maisemaa koko ajomatkan ajan, joskin se kuuluisampi tobleronepuoli näkyy vain Sveitsin puolelta. 

Breuil-Cervinian hiihtokeskus mainostaa olevansa auki ympäri vuoden ja ylimmillä tasoilla lasketellaan ilmeisesti kesälläkin. Hissit vievät ylös Sveitsin rajalle, Matterhornin eteläpuolelle. Yhdistelmälipulla olisi mahdollista lasketella molempien maiden puolella, Sveitsin Zermattiin asti. Maisemat ovat alppien katolla luonnollisesti upeat ja marraskuun alussa täällä liikkui jo runsaasti laskettelijoita. Me emme laskettelua harrasta, mutta otimme silti hissiliput ylös Plateau Rosalle. Ei ehkä halvin reissu juomaan kuumaa kaakaota huipulla olevalle Rifugiolle, mutta aurinkoiset alppimaiset olivat hissilippujen arvoiset.

Majoituimme 5km:n päässä Breuil-Cerviniasta Les Neiges d’Antanissa, joka osoittautui täyden palvelun hotelliksi puolihoidolla. Erinomaisen ravintolan lisäksi hotellista löytyy spa ja joogaretriitin tarpeet täyttävät yleistilat. Omistajat ovat erityisen ylpeitä suomalaisesta saunastaan (hieno sauna, joka tosin oli lämmitetty turhankin kuumaksi). Hotellilta on kuljetus rinteisiin.

Courmaierin seutu

Pittoreskeja vuoristokyliä löytyy Aostan laaksosta monia, mutta se yksi tunnetuimmista lienee lähellä Ranskan rajaa sijaitseva Courmayer. Courmaier tuo väistämättä mieleen Sveitsin Zermattin; molemmat onnistuvat olemaan sympaattisia alppikyliä siitäkin huolimatta, että kadut täynnä pieniä luksusliikkeitä ja infra on rakennettu lähes yksistään lasketteluturismia varten. 

Courmaierin läheltä löytyy myös kylpyläkeskus QC Terme Monte Bianco, jonka kuumissa ulkoaltaissa varsinkin sateisen iltapäivän vietto sujuu lokoisasti. Meidän makuun kylpylä oli hieman liian iso ja ruuhkainen täydellistä rentoutumista ajatellen, mutta käynnin arvoinen kuitenkin. Kylpylään kannattaa ostaa liput etukäteen.

Luonnon helmassa

Aostan laakso hienoa seutua myös muihin aktiviteetteihin kuin lasketteluun. Me kävimme tekemässä muutaman lyhyen ja helpon patikoinnin. Lumisista ja liukkaista olosuhteista johtuen moni vuoristoreitti ei enää marraskuussa ole turvallinen. 

Helppo ja suositeltava kohde on ainakin Lago d’Arpy. Järvelle johtava patikointireitti lähtee SR39-tien varrella olevalta parkkipaikalta n. 2000 metrin korkeudelta. Itse patikointireitti on edes-takaisin n. 6km mittainen ja lievää nousua menomatkan. Matkan varrelta näkee kirkkaalla säällä komeasti Euroopan huipun eli Mont Blancin ja sen sisarvuoret. Arpyn vuoristojärvi oli marraskuun alussa lähes kokonaan jään ja lumen peitossa. Myös sinne johtavat polut olivat jo lumiset. Mielellään Arpyn näkisi myös kesällä, kun vihreä luonto on puhjennut eloon ja vuoristojärven väri pääsee oikeuksiinsa.

Aostan laaksossa ollessa kannattaa ehdottomasti myös suunnata Parco Nazionale Gran Paradisioon, Italian vanhimpaan kansallispuistoon. Jo pelkästään syvälle puistoon kiemurteleva laaksotie SR47 on ajamisen arvoinen. Jos hakusessa on vähän rennommat kävelypolut, kannattaa suunnata Cognen viehättävään pikkukylään, josta lähtee useita helppokulkuisia polkuja Valnonteyn sivulaakson perukoille. Auringon mukavasti lämmittäessä ja valkoisten huippujen ympäröimänä askel on kevyt ja picnic-paikkojen pöydät tai joen varsi houkuttelee pitämään evästaukoja. Polkuja voisi jatkaa ylös kohti vuoria, jolloin myös haastetaso nousisi, mutta me tyydyimme parin tunnin mittaiseen sunnuntaikävelyyn laakson tasaisella pohjalla kulkevaa tietä.

Parco Nazionale Gran Paradisioon vievä tie SR47 päättyy Lillazin pikkuruiseen kylään, josta lähtee nousemaan useita patikointireittejä kohti vuoria. Otimme vielä iltapäivän päätteeksi suunnaksi Lillazin vesiputoukset. Noin 30 min porrastreenin jälkeen Lillazin komeat putoukset soljuvat polun vieressä. Ympäröivä havumetsä hehkui vielä syvän keltaisissa sävyissä. Takaisin parkkipaikalle pääsee samaa reittiä alas tai kiertämällä hieman pidemmän kautta. Pakkasöiden jälkeen nastakengät olisivat paras jalkinevalinta, koska polku voi paikoin olla todella jäinen.

Aostan viinialue

Vielä lopuksi suosittelemme tutustumaan Aostan laakson viineihin. Viiniä on viljelty Aostassa jo Rooman valtakunnan ajoista, mutta tuotanto tällä Italian pienimmällä viinialueella on sen verran pientä, että 90% viinistä kulutetaan paikallisesti. Viiniköynnökset kasvavat pergoloissa korkeilla rinteillä. Aostassa viljellään useita natiiveja rypäleitä, esim. Vuillermin ja Roussin de Morgex. Punaviiniä tehdään valkoviiniä enemmän, mutta jos meiltä kysytään, niin Aostan valkoviinit ovat kiinnostavampia: raikkaita, mineraalisia ja viheraromisia. 

Viinitiloista kannattaa laittaa muistiin ainakin Les Cretes, Cave Mont Blanc ja Grosjean. Alkosta Aostan viinejä ei löydy kuin yksittäisiä. Jos Aosta viinit kiinnostavat, niin uritalianwines.com toimittaa nopeasti ja sujuvasti (ja laillisesti) italialaisia viinejä Suomeen.