Valtellina - Alppilaakso Pohjois-Lombardiassa

Jos Aostanlaakso oli meille entuudestaan tuntematon, niin sitä oli myös Valtellinan alue Pohjois-Lombardiassa Sveitsin rajalla. Alue on mielenkiintoinen sekoitus upean luonnonkaunista viinialuetta, vuoria, historiallisia pikkukyliä ja toisaalta suuren teollisuuden valloittamaa tasaista laaksonpohjaa.

Meillä oli tukikohtana Sondrio ja yövyimme pari yötä viinihotelli Retici Balzissa. Valtellinan päivämme olivat täynnä leppoisia patikointeja parissa pienemmässä sivulaaksossa sekä upeita ilta-auringon valaisemia viiniviljelmiä ja linnoja Sondrion kukkuloilla. Läheisiä pikkukyliä emme valitettavasti ehtineet tutkimaan, ensi kerralla sitten. Seuraavaksi muutama nosto Valtellinan alueelta.

Valtellinan erikoisuus, Sforzato-punaviini

Valtellinan laakso on yksi Italian pienimpiä ja vähiten tunnetuimpia viinialueita. Viinitarhat keskittyvät Sondriota ympäröiville kukkuloille ja 80% Valtellinassa tuotetusta viinistä myös kulutetaan lähialueilla, mikä selittää sitä, miksi en Alkossa muista koskaan törmänneeni alueen viineihin.

Valtellinassa tehdään pääasiassa punaviinejä. Laaksossa viljellään muutamia alueelle tyypillisiä alkuperäisrypäleitä, mutta tärkein rypäle on Nebbiolo. Valtellinan viinit jaetaan neljään kategoriaan: Sforzato (DOCG), Valtellina Superiore (DOCG), Rosso di Valtellina DOC and Terrazze Retiche di Sondrio IGT. Näistä ensimmäinen eli Sforzato (tai Sfurzat) kannattaa painaa mieleen!

Sforzato on Valtellinan alueen erikoisuus ja erittäin kiinnostava viini: se tehdään punaviinien kuninkaasta Barolosta tutusta rypälelajikkeesta Nebbiolosta, mutta Amaronen menetelmin eli osittain kuivatetuista rypäleistä. Valmistusmenelmän ja ikääntymisvaatimusten takia kyseessä ei ole halpa viini. Kuten Italian korkeimman laatuluokan DOCG:n viinit yleensä, Sforzaton täytyy kypsyä vähintään 24 kk, joista ainakin 12 kk tynnyreissä.  Lopputuloksena on mahtavan mehevä, mausteinen, tiivistynyt ja pehmeä punaviini, johon etenkin Amaronen fanit ihastuvat varmasti. Alkon tilausvalikoimista löytyy muutamia Sforzatoja, jos alkoi kiinnostaa!

Val di Mellon laakso

 

Valtellinan laakso tarjoaa paljon ulkoilumahdollisuuksia. Patikointireittejä kulkee runsaasti pienemmissä laaksoissa ja talvikauden koittaessa Bormion suositut laskettelukeskukset vetävät alueelle porukkaa. Me otimme yhtenä aamupäivänä suunnaksi San Martinon pikkukylän, josta lähdimme patikoimaan polkuja kohti Val di Mellon laaksoa. 

Val di Mellon seutu on tunnettu erityisesti kiipeilyyn sopeutuvista vuorenseinämistä. Marraskuussa emme kiipeilijöitä nähneet, mutta hyvin yllättäen laakson perukoilla sijaitsevassa pienessä kivikylässä (jossa kiipeilijät usein majoittuvat) oli aamukymmeneltä auki paikallinen rifugio, jossa pastakastikkeet porisivat ja aamu-espressot onnistuivat pilkkahintaan. Syykin selvisi myöhemmin, laaksossa oli kyseisenä päivänä kuvausryhmä kuvaamassa jotain historiallista draamaa.

Marraskuussa laakso avautui valon kannalta vähän väärään suuntaan, kun aurinko ei korkeiden huippujen takia yltänyt ihan laakson perukoille.

Ponte nel Cielo

Valtellinan laaksosta lähtee pitkä serpentiinitie ylös kohti Somvallen pientä vuoristokylää. Tänne on rakennettu 140 metrin korkeuteen massiivinen tiibetiläinen riippusilta Valle di Tartano-joen yli. Sillalla on pituutta 234 metriä. Jokea on itse asiassa vaikea edes hahmottaa rotkon syvyyksissä, sen verran korkealla riippusilta keinuu. Sillalle pääsee vain kävellen ja maksamalla parin euron ”pääsymaksun”. Vuorien ympäröimänä syksyinen aurinko lämmitti niin mukavasti, että kevyt lounas nautittiin ulkoterassilla pienen kylän ainoassa ruokapaikassa.

Silta on hauska nähtävyys ja kukkuloilta löytyy myös useita patikointireittejä. Serpentiinitien ajamiseen tosin kannattaa varata aikaa.