Meranon alue Pohjois-Italissa Trentino-Alto Adigessa on tunnettu loputtomista hedelmä- ja viiniviljelyksistään. Vietimme näissä maisemissa muutaman päivän Keski- ja Etelä-Euroopan roadtripillämme kesä-heinäkuun vaihteessa 2022.
Meidän stoppi Meranossa ei mennyt ihan putkeen. Ehdimme nauttia vihreistä kukkuloista ja laaksoista päivän verran ja käväistä Meranon kaupungissa, ennen kuin toiseen meistä iski korona. Ei kiva, mutta onneksi oltiin jo niin pitkällä road trippiamme, että käytännössä Meranon jälkeen oli enää kotimatka jäljellä. Sillä aikaa kun M huilaili hotellilla, kävelin läpi muutaman hotellin läheltä lähtevän Waalwegin.
Waalwegit
Waalwegit ovat vähän kuin Madeiran levadat, eli vuorilla (tai Meranon tapauksessa hedelmä-ja viinitarhoilla) risteilevien kastelukanavien vieressä kulkevia kävelypolkuja. Waalwegit ovat siitä mukavia, että useimmiten niillä ei ole kovinkaan paljoa nousua ja laskua, mutta ollaan kuitenkin korkealla eli maisemat avautuvat kauniisti laaksoihin.
Waalwegien sympaattisin piirre on matkan varrelta löytyvät pienet "kojut", joihin paikalliset viljelijät jättävät tuotteitaan ostettavaksi kolikko lippaaseen-periaatteella. Tarjolla oli erilaisia tuoremehuja, hedelmiä, marjoja ja viiniä. Mahtava konsepti!
Tässä kuvia ja fiiliksiä Parcines (n. 6km) ja Marlengo waalwegeiltä (n. 15 km), jotka kuljin edestakaisina, lähtöpaikkana Hotel Botango.
Meranon alueesta jäi sairastumisen vuoksi vähän valjut fiilikset. Tosin olisi voinut jäädä valjut fiilikset muutenkin, sillä millekään paikalle ei tee oikeutta se, että edellisenä pysäkkinä on ollut Dolomiitit. Waalwegit olivat lempeällä tavalla kauniita ja ihanan helppoja taivaltaa, mutta eivät ne samanlaista henkeäsalpaavaa ihastuksen tunnetta saaneet aikaan kuin Dolomiittien jyrkkäpiirteiset huiput, ei sitten millään.
No comments
Post a Comment